sunnuntai 1. helmikuuta 2009

-lopettaisitko tuon-


Onko mun pakko uskoa ihmiseen, joka mulle tuottaa surua? Miksen koskaan voi sanoa "ei" hänelle, vaikka hän sanoo niin usein minulle. Miksi hän ei puhu minulle, vaikka minä olen sanonut hänelle sen satuttavan? Miksi hän on kanssani muulloin kuin koulussa? Hän sanoo välittävänsä, vaikken siihen haluaisi uskoa.

Mikset mua koskaan huomaa? Saan vuodattaa kyyneleitä takiasi. Mikset mulle puhu mitään, vaikka seuraasi kaipaisin? Mikset pyydä mua koskaan mukaasi, vaan jätät yksin pimeään?

Lopettaisitko tuon satuttamiseni, jos oikeasti välität?

Ei kommentteja: