sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Olen Yksin


En minä aitoon ystävyyteen voi enää uskoa, jos jokainen pettää minua valheellisilla lupauksilla. Miksi he esittävät välittävänsä? Sanoisivat suoraan, ettei kiinnosta. Se satuttaisi minua vähemmän.

Minut on luotu tänne yksinäiseksi kulkijaksi, ikuiseksi surijaksi. Olen Yksin Yksinäinen, taivaan siivetön lapsi. En kohoa korkeuksiin, kyyneleeni kastelevat lainasiipeni.

Älkää ruoskiko minua enää selkään, älkää kivittäkö minua verille. Älkää lisätkö minun tuskaani, josta pahimmat jäljet ovat tulleet yksinäisyydestä. Haavat lisääntyvät, sydämeni vuotaa verta, tuskan mustaa verta.

Tappakaa tämä kituva lapsi, joka yksin on hylättynä maailmalla. Unohdettu lapsen tunteet, josta ei edes välitetä. Tapettu on lapsen usko ja rakkaus. Jätetty jäljelle epätoivo ja suru. Tappakaa tämä lapsi, älkää jättäkö mitään eloon.

Älkää hukuttako minua veren likaamiin kyyneliin, olen vuotanut jo ihan liikaa. Tappakaa veitsellä, veren peittämällä. Sillä viiltoja tehnyt olen ranteisiin. Irrottakaa sydämeni, jota ilman en voi elää. Yrittänyt olen viiltää valtimot auki, ei se minua silti ole tappanut. Tappakaa minut nopeasti, etten enää joudu kärsimään.

Yksin olen joutunut kaikki kestämään. Ei kukaan ole ollut auttamassa, ei kukaan ole ollut kuuntelemassa, lohduttamassa.

Ei kukaan välitä mitä minulle tapahtuu. Jos lähden, kukaan ei pyydä minua jäämään. Jos kuolen, kukaan ei itke perääni. Aivan sama vaikka tappaisin siis itseni, kukaan ei välitä.

Olen vain niin yksin. Ei ole ystäviä, joiden kanssa jakaisin kaiken. Ei ole ystäviä, joiden kanssa viettäisin aikaa. En voi luottaa keneenkään enää, sillä pelkään pettyväni uudestaan.

Pyydän, älkää kiduttako minua. Olkaa ystäviäni, antakaa minun olla onnellinen. Älkää murskatko sydämeni sirpaleita, vaan liimatkaa ne yhteen. Minä en todellakaan enää kauaa jaksa. Tämä kaikki voi olla jo pian ohi.

Ei kommentteja: